Viime åäivityksestä edeten seuraavana viikonloppuna oli Rotary orientaatio.
Sinne tulivat Outboundit (jenkeistä muualle lähtevät), Inboundit (jenkkeihin tulleet), ja Outboundien vanhemmat.
Käytiin läpi Rotary sääntöjä ja millaista maailmalla on ja kuinka erilaisiin tapoihin maailmalla suhtaudutaan yms. Koko viikonloppu siellä kyhäiltiin ja höpöteltiin. Kaksi tyttöä on Suomeen ensi syksynä tulossa ja heitä sitten opastin parhaani mukaan toimimaan, sinne päästyään.
Koulusta sen verran että voin ihan puhtain mielin ilmoittaa, että ei ole kovin mieluisaa touhua enää. Armottomasti olen läksyjä vääntänyt, kokeisiin opiskellut ja projekteja valmistanut, mutta kaikki tämä oli hyvinkin turhaa.
No sitten ilmeni, että kun silloin lokakuussa tänne tulin ja koulu minulle järjesti kurssit joita sitten koko vuoden kävisin, ilmenikin niin että ei näillä kursseilla riitä jotkin ihmeen krediitit. Joten edelleen oltiin urheilu kiellossa.
Carl sitten meni rehtorille juttelemaan minun Rotary tukihenkilön (joka sattuu olemaan läänin seriffi) avustamana koulun henkilökunnalle, jotta tämä sotku sitten selvitettäisiin. No myöhemmin iltapäivällä minulle tuli ilmoitus kansliasta, että kaikki on nyt kondiksessa ja voin jatkaa normaaliin malliin. Mitä siis tehtiin tässä uskomattoman hankalassa prosessissa. Englanti (äidinkieli) tiputettiin pois ja tilalle otettiin historian kurssi, jolla sitten jotenkin saatiin nämä maagiset krediitit kuntoon.
Sittemmin on elämä ollut helpompaa. Parissa kisoissakin käyty tiimin kanssa. Itse juoksen 800m nopeimmalla ajalla 2 minuuttia ja 31 sekuntia. Tiimi on oikein mukavaa porukkaa suuri osa ihmisistä läheisimpiä ystäviäni täällä.
Itse harjoituksissa juostaan päivittäin eri pituuksia vaihdellen neljästä mailista seitsemään (maili on 1.6km (eli 6.4km-11.2km) se on välillä melko rankkaa touhua se.
Ja nyt ovat kaikki numerot pysyneet oikein mukavasti siinä 8 ja 10 välissä. Aikaa jenkeissä on jäljellä vaivaiset kaksi ja puoli kuukautta. Kohta sitä jo palaillaan Suomeen ja jonkin verran sekoittuneet tunteet on siitä.
Siinä kaikki tältä erää.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
torstai 14. maaliskuuta 2013
Pitkän aikaa odotettu stoori
No niin nyt se kauan odotettu päivitys saatiin vihdoinkin aikaiseksi. En turhan pitkästi kuitenkaan kirjoittele.
No alkaen joulukuusta, jolloin oli monen monen monta pikku-joulu juhlaa eri ihmisten kanssa, muttei kuintenkaan ihan Suomalaiseen toimisto pikku-joulu meininkiä ollut.
Itse joulu vietettiin Ohion Daytonissa Carlin ystävien luona. Yhteensä viikko siellä vietettiin ja vallan hupaisaa oli. Kiitokset kaikille, jotka laittoivat tilille joulu lahja rahaa.
Uusi vuosi vietettiin taas ihan kotona täällä Pennsylvaniassa. Taas Carlin ystävien luona oltiin, mutta sanotaanko näin, että oli enemmän sellaiset uuden vuoden juhlat kuin Suomessa olisi, miinus ilotulitteet, joita ei ollut ollenkaan lukuun ottamatta itse isoissa kaupungeissa.
Tammikuun kuudes menimme Carlin kanssa Kaliforniaan Carlin poikaa Westleytä tapaamaan. Westley asuu Perussa virallisesti, mutta hänellä on asunto Tyynenmeren rannalla San Diegossa, se oli siis se paikka jossa olimme. Maanantaina menimme San Diegoa tutkimaan ensin lossilla kaupunkiin ja sitten kävellen ympäriinsä. Ei siinä päivällä sen kummempaa. Tiistaina menimme rajan yli Meksikoon päivä retkelle, syötiin lounas ja käytiin kaikki parturissa hiustenleikkuulla. Ostettiin jäätelöt ja mentiin takaisin jenkkeihin. Rajan ylitys Meksikon puolelle oli niinkin helppoa että senkuin käveli yli ja oli niin kuin ei olisi. Takaisin tullessa oli enemmän hankaluuksia. Oli aseistettuja vartijoita ja rautaportteja. Piti mennä erilliseen rakennukseen, jossa tarkistettiin passit ja sormenjäljet ja kysyttiin pari kysymystä. Itse jätin DS2019-lomakkeen Pennsylvaniaan ja sitä lomaketta tarvittaisiin, että pääsee takaisin maahan. No, se setä kysyi mistä maasta olen, missä synnyin ja missä käynkoulua jenkeissä. En kuitenkaan näytä miltään meksikolaiselta niin päästivät menemään.
Keskiviikkona menimme kuuluisaan San Diegon eläintarhaan, jossa oli juuri näytille tullut vauva panda. Jono oli aivan VALTAVA, eikä se elukka nyt erityisen kummoinen ollut. Muita eläimiä tietysti myös tutkailtiin ja ihasteltiin. Mitä nyt eläintarhoissa tehdään. Semmosta se. Keskiviikon illallisena oli erilaista kalaruokaa, mukaanlukien ostereita ja haita. Haista voin sen sanoa, että oli TODELLA hyvää. Harmi ettei turhan paljoa tule sitä Suomessa saatua.
Torstaina käytiin vielä nopeasti Sea Worldissä, jossa oli sitten muita eläimiä nähtävänä, mutta nämä olivat kaikki meri otuksia. Eli saukkoja, delfiinejä, valaita ja mursuja yms. Sieltä palattuamme söimme nopeasti ja sitten lentokentälle ja nokka kohti Philadelphiaa, jossa oli Carlilla, joku konferenssi. Itse menin Philadelphian kaupunkia tutkimaan ja ihastelemaan. En voi sanoa kuin että oli iso paikka, jossa julkinen liikenne on enemmän kuin hämmentävää.
Sen jälkeen palattiin kotiin Bellefonteen, jossa odottikin ikävä yllätys. Koulu oli nähkääs hylännyt matka hakemuksen ja sain yli 50 luvatonta poissaoloa. Kolme numeroa tippui alle hylätyn, en saanut enää osallistua keilailu-klubiin ja sain jälki-istuntoa mojovat kolme viikkoa joka päivälle. JES!
Helmikuussa sitten täytin täydet 18 vuotta ja juhlistimme tätä loistokasta tapahtumaa menemällä parin kaverin kanssa pitsalle ja sieltä koripallo-peliin. Ja koska täällä Amerikassa aina heitellään esineitä yleisöön, nappasin t-paidan, jonka yksi niistä cheerleadereistä heitti, mutta kuinkas ollakkaan vieressä istunut vihainen mustan värinen setä päätti ettei tämä kuulu minulle, huitaisi kättäni niin että paita sitten meni menojaan alaparvella istuville ihmisille. Koska tämä setä kuitenkin oli mukavat 2 metriä korkea ja vähintään yhtä leveä en kuitenkaan ruvennut rähisemään.
Ja vielä suur kiitokset synttäri rahoja laittaneille!
Helmikuun 13 menimme sitten neljäntoista muun vaihto-oppilaan kanssa Floridan Orlandoon, jossa Disney World sijaitsee. Siellä olimme viikon ja näimme kaiken mitä siellä oli. Ei ehkei enää innostanut yhtä paljoa kuin olisi moinen paikka innostaa. Kaikkein hauskaa oli seura. Laitteet ei ollut ''hurjia'' mutta jonot olivat sitäkin mojovampia. Ja ruoan hinnastot olivat myöskin oikein perhepuisto luokkaa. Yksi todella pikkuruinen hampurilainen oli $11. Tässä kohtaa tulivatkin joulu- ja synttäri rahastot tarpeen.
Maaliskuun kuudes aloitin yleisurheilun. Pitkän matkan juoksua luonnollisesti. Heti kättelyssä sanoivat, että juokseppas nyt kolme mailia (4.8km) ja niin tein. Samaa rataa se ensimmäinen viikko, kunnes perjantaina ilmeni, että johan sitä ollaan vammaisia.Penikkatautia siis. Johtuu äkillisestä muutoksesta suoritetun liikunnan määrään. Sattuu aivan vietävästi. Ja eikä siinä vielä kaikki. Eräs nimeltä mainitsematon matikan koe iski takaapäin ja taas ollaan koulunjälkeisessä istunnoissa. Sieltä saa sitten myöhässä mennä harjoituksiin.
Muuten kaikki menee ihan jees.
Vielä syvimmät pahoittelut viivästyksestä tai siitä koituneesta harmista. Tulevaisuudessa tulee useammin ja laajemmin tietoa. Se on luvattu.
No alkaen joulukuusta, jolloin oli monen monen monta pikku-joulu juhlaa eri ihmisten kanssa, muttei kuintenkaan ihan Suomalaiseen toimisto pikku-joulu meininkiä ollut.
Itse joulu vietettiin Ohion Daytonissa Carlin ystävien luona. Yhteensä viikko siellä vietettiin ja vallan hupaisaa oli. Kiitokset kaikille, jotka laittoivat tilille joulu lahja rahaa.
Uusi vuosi vietettiin taas ihan kotona täällä Pennsylvaniassa. Taas Carlin ystävien luona oltiin, mutta sanotaanko näin, että oli enemmän sellaiset uuden vuoden juhlat kuin Suomessa olisi, miinus ilotulitteet, joita ei ollut ollenkaan lukuun ottamatta itse isoissa kaupungeissa.
Tammikuun kuudes menimme Carlin kanssa Kaliforniaan Carlin poikaa Westleytä tapaamaan. Westley asuu Perussa virallisesti, mutta hänellä on asunto Tyynenmeren rannalla San Diegossa, se oli siis se paikka jossa olimme. Maanantaina menimme San Diegoa tutkimaan ensin lossilla kaupunkiin ja sitten kävellen ympäriinsä. Ei siinä päivällä sen kummempaa. Tiistaina menimme rajan yli Meksikoon päivä retkelle, syötiin lounas ja käytiin kaikki parturissa hiustenleikkuulla. Ostettiin jäätelöt ja mentiin takaisin jenkkeihin. Rajan ylitys Meksikon puolelle oli niinkin helppoa että senkuin käveli yli ja oli niin kuin ei olisi. Takaisin tullessa oli enemmän hankaluuksia. Oli aseistettuja vartijoita ja rautaportteja. Piti mennä erilliseen rakennukseen, jossa tarkistettiin passit ja sormenjäljet ja kysyttiin pari kysymystä. Itse jätin DS2019-lomakkeen Pennsylvaniaan ja sitä lomaketta tarvittaisiin, että pääsee takaisin maahan. No, se setä kysyi mistä maasta olen, missä synnyin ja missä käynkoulua jenkeissä. En kuitenkaan näytä miltään meksikolaiselta niin päästivät menemään.
Keskiviikkona menimme kuuluisaan San Diegon eläintarhaan, jossa oli juuri näytille tullut vauva panda. Jono oli aivan VALTAVA, eikä se elukka nyt erityisen kummoinen ollut. Muita eläimiä tietysti myös tutkailtiin ja ihasteltiin. Mitä nyt eläintarhoissa tehdään. Semmosta se. Keskiviikon illallisena oli erilaista kalaruokaa, mukaanlukien ostereita ja haita. Haista voin sen sanoa, että oli TODELLA hyvää. Harmi ettei turhan paljoa tule sitä Suomessa saatua.
Torstaina käytiin vielä nopeasti Sea Worldissä, jossa oli sitten muita eläimiä nähtävänä, mutta nämä olivat kaikki meri otuksia. Eli saukkoja, delfiinejä, valaita ja mursuja yms. Sieltä palattuamme söimme nopeasti ja sitten lentokentälle ja nokka kohti Philadelphiaa, jossa oli Carlilla, joku konferenssi. Itse menin Philadelphian kaupunkia tutkimaan ja ihastelemaan. En voi sanoa kuin että oli iso paikka, jossa julkinen liikenne on enemmän kuin hämmentävää.
Sen jälkeen palattiin kotiin Bellefonteen, jossa odottikin ikävä yllätys. Koulu oli nähkääs hylännyt matka hakemuksen ja sain yli 50 luvatonta poissaoloa. Kolme numeroa tippui alle hylätyn, en saanut enää osallistua keilailu-klubiin ja sain jälki-istuntoa mojovat kolme viikkoa joka päivälle. JES!
Helmikuussa sitten täytin täydet 18 vuotta ja juhlistimme tätä loistokasta tapahtumaa menemällä parin kaverin kanssa pitsalle ja sieltä koripallo-peliin. Ja koska täällä Amerikassa aina heitellään esineitä yleisöön, nappasin t-paidan, jonka yksi niistä cheerleadereistä heitti, mutta kuinkas ollakkaan vieressä istunut vihainen mustan värinen setä päätti ettei tämä kuulu minulle, huitaisi kättäni niin että paita sitten meni menojaan alaparvella istuville ihmisille. Koska tämä setä kuitenkin oli mukavat 2 metriä korkea ja vähintään yhtä leveä en kuitenkaan ruvennut rähisemään.
Ja vielä suur kiitokset synttäri rahoja laittaneille!
Helmikuun 13 menimme sitten neljäntoista muun vaihto-oppilaan kanssa Floridan Orlandoon, jossa Disney World sijaitsee. Siellä olimme viikon ja näimme kaiken mitä siellä oli. Ei ehkei enää innostanut yhtä paljoa kuin olisi moinen paikka innostaa. Kaikkein hauskaa oli seura. Laitteet ei ollut ''hurjia'' mutta jonot olivat sitäkin mojovampia. Ja ruoan hinnastot olivat myöskin oikein perhepuisto luokkaa. Yksi todella pikkuruinen hampurilainen oli $11. Tässä kohtaa tulivatkin joulu- ja synttäri rahastot tarpeen.
Maaliskuun kuudes aloitin yleisurheilun. Pitkän matkan juoksua luonnollisesti. Heti kättelyssä sanoivat, että juokseppas nyt kolme mailia (4.8km) ja niin tein. Samaa rataa se ensimmäinen viikko, kunnes perjantaina ilmeni, että johan sitä ollaan vammaisia.Penikkatautia siis. Johtuu äkillisestä muutoksesta suoritetun liikunnan määrään. Sattuu aivan vietävästi. Ja eikä siinä vielä kaikki. Eräs nimeltä mainitsematon matikan koe iski takaapäin ja taas ollaan koulunjälkeisessä istunnoissa. Sieltä saa sitten myöhässä mennä harjoituksiin.
Muuten kaikki menee ihan jees.
Vielä syvimmät pahoittelut viivästyksestä tai siitä koituneesta harmista. Tulevaisuudessa tulee useammin ja laajemmin tietoa. Se on luvattu.
torstai 6. joulukuuta 2012
Halloweenista nykyhetkeen
No niin, nyt on taas aika päivitellä, mitä on tapahtunut.
Alkaen lokakuun lopusta, jolloin, kun oli Halloween. Itse en pukeutunut tai mitään sellaista, enkä mennyt kiertelemään kaduille kuten jotkut muut ikätoverit, vaan pysyttelimme kotitiloissa ja pelasimme korttia, mutta edeltävänä viikonloppuna menin viiden muun Rotary-vaihto-oppilaan ja yhden ex-vaihto-oppilaan kanssa kummitustalo tilaisuuteen, jonka eräs iäkäs rouva järjestää vuosittain kartanossa, jossa hän asuu yksin. Oli todella mainio suoritus. Siellä oli vapaa ehtois-työskentelijöitä, ja animatroniikkaa, joka oli todella hienoa. Sinne sai kuitenkin jonottaa yli puolitoista tuntia.
Sen jälkeen menimme yöpymään eräälle Rotaryyn kuuluvalle naiselle, jossa söimme kaikenlaista Halloween teemaista ruokaa. Söimme muunmuassa kurpitsa keittoa ja jollain ihmekonstilla kiekuroiksi tehtyjä makkaroita ja omenasiideriä (täällä se on täysin alkomaholitonta (siis siideri)).
Sitten oli vuorossa kauhuelokuvia, joita ei kuitenkaan kukaan jaksanut katsoa loppuun, kun oltiin jo niin väsyneitä.
Seuraavana päivänä kaiverrettiin kurpisoja, joka oli sekin ihan hauskaa puuhaa. Kaiken näköisiä irvinaamoja saatiin aikaiseksi. Ja siinähän se Halloweenin aika sitten olikin.
Siitä seuraavana viikkona ei tapahtunut paljon mitään mainitsemisen veroista, tai erityisen mielenkiintoista, mutta sunnuntai yhdestoista marraskuuta oli suuri päivä. Menimme Ernie-isän kanssa Oaks nimiselle paikkakunnalle noin 30 mailin päähän Philadelphiasta. Syynä tähän matkaan oli, kun halusin tavata henkilön nimeltä James Rolfe. Hänen lukuisia internet sarjojaan olen jo suomen-veljen kanssa seurattu jo hyvät neljä vuotta. Tämä henkilö on myös syynä siihen mikä haluan ''olla isona'' kuten lapset sanovat, eli cinematografi (elokuva-alan henkilö). Hankin nimmareita ja ostin lippiksen. Otettiin sitten vielä hänen kanssaan kuva, ja sen verran olin hyvällä tuulella, että tein jollekkin tuntemattomalle henkilölle, jotain kilttiä. Katsos kun tällä henkilöllä ei ollut kameraa mukana ja hän halusi ottaa myös kuvansa Jamesin kanssa, joten minä otin kuvan ja lähetin sen kotiin päästyämme hänelle sähkö-postina. Kaiken kaikkiaan yksi mainioimmista päivistä tähän saakka.
Seuraavat viikot menivätkin sitten leppoisasti syksyisissä tunnelmissa legendaarista kiitospäivää odotellessa. Mitään erikoisempaa ei sattunut ja elämä sujui mallikkaasti. Näihin aikoihin sain todistuksen, joka ei motivaation puutteen takia ollut mikään turhan loistokas. Mutta ei siitä sen enempää pidetään kaikki jännityksessä, että miten se sitten menikään.
Sitten koitti kiitospäivä, joka oli 22.11 eli marraskuun neljäs sunnuntai, joka tänä vuonna oli normaalia aiemmin. Syynä tähän karkausvuosi (oletan). Ihan enimmäisenä mummolaan saavuttuamme koko Dabieron perheen voimin, oli luvassa kauan puhuttu ''Turkey Bowl'', joka on suvun oma pieni jenkki-futis-peli. Ihan leikki mielellä sitä sitten pelattiin normaalia lämpimämpänä päivänä, voitko kuvitella marraskuun loppupuolella 18°C? No kuitenkin jalkapallo pelin päätyttyä tasapeliin olikin jo kiitospäivä aterian paikka. Tarjolla oli: kalkkunaa, perunamuussia, jotain ihmeen makea peruna-vaahtokarkki sörsseliä, kaikenlaisia vihanneksia, useita piiraita; kuten kurpitsa- omena- ja metsästäjän piirasta.
Ruokailun päätyttyä pelattiin erästä lautapeliä, jonka pelaajamäärää ei ole rajattu ja kaikki pääsivät osallistumaan. Tavoitteena oli kirjoittaa annetulle sanalle jokin keksitty tarkoitus ja saada muut uskomaan, että se tarkoittaa oikeasti sitä. Ihan oli hupaisaa touhua sekin kun kaikenlaisia sekopäisiä selityksiä syntyi.
Seuraavana päivänä oli tämän pojan aika muuttaa seuraavaan perheeseen. Seuraava perhe oli jo entuudestaan tuttu Carl Hill, joka on tämän Rotary-piirin puheenjohta. Laukut oli jo pakattu edellisinä iltoina ja päivä kului odotellessa uuden ''isän'' saapumista noutamaan minua. Nykyinen osoite on 205 Vanessa Drive Bellefonte PA 16823 USA.
Heti ensimmäisenä iltana menimme Pennsylvania State Universityn eli Penn Staten, koripallo ottelua katsomaan, ei ollut ensimmäinen kerta, kun Carlin kanssa mentiin koripalloa katsomaan, eikä suinkaan viimeinen, koska hänellä on kausiliput.
Seuraavana iltana oli vuorossa Penn State vastaan Wisconsin University jalkopallo peli (jenkki-futista tietenkin). Komea ottelu, joka päättyi yliajalla Penn Staten voittoon maalipotkun voimin (jos et saa selkoa, siitä mitä edellä mainittu meinaa, niin se on voi voi).
Sitten loput kiitospäivä lomasta eli maanantai ja tiistai sujuivatkin mallikkaasti totutellen uuteen kotiin ja hiljaisempaan elämään, kun on vain yksi henkilö, jonka kanssa asua eikä kolmesta-viiteen. No sitten koitti ikävä hetki, jolloin Carl kertoi minulle, että minun on mentävä kouluun aamu bussilla, joka tuottaa vielä lisää hankaluuksia jo entuudestaan ikävällä koulu-päivälle. Bussi saapuu pysäkille kello 6.55 aamulla ja on perillä kello 7.05. Koulu alkaa kello 8.00, joten koulupäivään on näin lisätty kätevästi yksi tunti lisää. Nyt minulla on siis 9 tuntia koulua viitenä päivänä viikossa, joka onkin oikein hupaisaa ottaen huomioon sen, kuinka minä en saa Suomen kouluun minkäänlaista hyvitystä tästä koko koulunkäynnistä täällä ja olen käynyt jo useimmat asiat läpi Suomessa, mitä täällä käydään. Joten tiivistettynä: EI KIVA!
Sitten vielä viime viikonloppu (30.11-2.12) menimme Lock Haveniin, jossa suoritimme Rotary toimintaa. Perjantaina vain kokoonnuimme paikallisen hotellin kokoushuoneeseen ja kävimme läpi tulevia tapahtumia ja, joitain sääntöjä, joita on ilmeisesti aina hyvä kerrata. Sitten meidät tulivat noutamaan väliaikais isännät, jotka majoittivat meidät viikonlopun ajaksi. Perhe, johon minä ja turkkilainen Hayrullah Pelit tulimme sijoitetuksi oli todella mukava ja rennon oloinen perhe. Illalla minä vain selitin heille miten Suomessa asiat toimii ja Hayrullah kummallisena heppuna meni jo kello 9.30 nukkumaan. Aamulla kokoonnuimme uudelleen hotellilla, josta menimme Piper lentokone museoon. Saimme opastetun kierroksen, joka ei kuitenkaan ollut mistään kaikkein jännimmästä päästä. Aika tuntui matelevan ja edes ryhmän vanhimmat jäsenet (jossain 70v. laitumilla) eivät kestäneet kierroksen jännitystä.
Tämän jälkeen menimme syömään läheiseen paikkaan. Tarjolla oli Amerikan herkkua eli hot dogeja ja hampurilaisia majoneesin kera. Kun ruokailu oli ohitse oli vielä aikaa hukattavana, joten emme siirtyneet ihan äkkiä pois tästä meille yksin varatusta ruokapaikasta, ja päätimme tappaa aikaa pelaamalla erästä vallan mielekästä peliä. Peli toimii siten, että otetaan kertakäyttö sokeri pusseja ja täytetään yksi niistä suolalla. Kaikki kaatavat pussinsa sitten kerralla suuhunsa ja se onneton yksilö, joka saa suolapussin kyllä sitten ilmaisee sen saaneensa.
Ruokailun jälkeen siirryimme YMCA:lle, jossa oli jokin joulukuun kunniaksi järjestetty ilmaiset tunnit hetki. Suoritimme sitten jonkin verran uintia ja muuta mukavaa liikunnallista hupia.
YMCA:lta siirryttiin sitten takaisin sille samaiselle hotellille, jolla jo aiemmin oltiin ja sieltä käsin siirryimme omien maiden lippujen kanssa kokoontumis paikalle paraatia varten, jossa olimme osallisina. 20 maan liput liehuivat uljaasti joulumusiikin soidessa.
Paraatin jälkeen menimme sitten syömään Arby's nimiseen pikaruoka paikkaan, jonka jälkeen siirryiimme naapurissa sijaitsevalle keilaradalle keilaamaan. Kaikenkaikkiaan hauska ilta.
Sunnuntaina oli aikainen herätys, koska päivän ohjelmassa oli pitää esitelmiä Rotary-piirin amerikkalaisille oppilaille, jotka hakivat vaihtoon. Esitelmien tarkoitus oli ns. myydä omaa maatansa näille oppilaille, jotta he valitsisivat vaihtokohteekseen juuri sinun maasi.
No omalta osaltani voin sanoa erittäin onnistuneesti suoriuduin tästä tehtävästä. Kaksitoista oppilasta kolmestakymmenestä oli laittanut Suomen yhdeksi vaihto-ehdoksi vaihto-kohteekseen, mutta vain viisi pääsee Suomeen vaihtoon. Tämä touhu kesti koko päivän ja saman esityksen sai tehdä kolmekymmentä kertaa yhteen putkeen, mikä on paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Ja koska tänään on itsenäisyys-päivä Carl on minun ollessani koulussa teetättänyt vallan kauniin kakun.
Ja sitten ollaankin jo saavuttu nykyhetkeen. Hauskaa on täällä Yhdysvalloissa ollut, ja varmasti tulee myös jatkossa olemaan, mutta olen oppinut arvostamaan Suomea aivan uudella tavalla.
Alkaen lokakuun lopusta, jolloin, kun oli Halloween. Itse en pukeutunut tai mitään sellaista, enkä mennyt kiertelemään kaduille kuten jotkut muut ikätoverit, vaan pysyttelimme kotitiloissa ja pelasimme korttia, mutta edeltävänä viikonloppuna menin viiden muun Rotary-vaihto-oppilaan ja yhden ex-vaihto-oppilaan kanssa kummitustalo tilaisuuteen, jonka eräs iäkäs rouva järjestää vuosittain kartanossa, jossa hän asuu yksin. Oli todella mainio suoritus. Siellä oli vapaa ehtois-työskentelijöitä, ja animatroniikkaa, joka oli todella hienoa. Sinne sai kuitenkin jonottaa yli puolitoista tuntia.
Sen jälkeen menimme yöpymään eräälle Rotaryyn kuuluvalle naiselle, jossa söimme kaikenlaista Halloween teemaista ruokaa. Söimme muunmuassa kurpitsa keittoa ja jollain ihmekonstilla kiekuroiksi tehtyjä makkaroita ja omenasiideriä (täällä se on täysin alkomaholitonta (siis siideri)).
Sitten oli vuorossa kauhuelokuvia, joita ei kuitenkaan kukaan jaksanut katsoa loppuun, kun oltiin jo niin väsyneitä.
Seuraavana päivänä kaiverrettiin kurpisoja, joka oli sekin ihan hauskaa puuhaa. Kaiken näköisiä irvinaamoja saatiin aikaiseksi. Ja siinähän se Halloweenin aika sitten olikin.
Siitä seuraavana viikkona ei tapahtunut paljon mitään mainitsemisen veroista, tai erityisen mielenkiintoista, mutta sunnuntai yhdestoista marraskuuta oli suuri päivä. Menimme Ernie-isän kanssa Oaks nimiselle paikkakunnalle noin 30 mailin päähän Philadelphiasta. Syynä tähän matkaan oli, kun halusin tavata henkilön nimeltä James Rolfe. Hänen lukuisia internet sarjojaan olen jo suomen-veljen kanssa seurattu jo hyvät neljä vuotta. Tämä henkilö on myös syynä siihen mikä haluan ''olla isona'' kuten lapset sanovat, eli cinematografi (elokuva-alan henkilö). Hankin nimmareita ja ostin lippiksen. Otettiin sitten vielä hänen kanssaan kuva, ja sen verran olin hyvällä tuulella, että tein jollekkin tuntemattomalle henkilölle, jotain kilttiä. Katsos kun tällä henkilöllä ei ollut kameraa mukana ja hän halusi ottaa myös kuvansa Jamesin kanssa, joten minä otin kuvan ja lähetin sen kotiin päästyämme hänelle sähkö-postina. Kaiken kaikkiaan yksi mainioimmista päivistä tähän saakka.
.JPG) |
| Ich und James Rolfe |
Sitten koitti kiitospäivä, joka oli 22.11 eli marraskuun neljäs sunnuntai, joka tänä vuonna oli normaalia aiemmin. Syynä tähän karkausvuosi (oletan). Ihan enimmäisenä mummolaan saavuttuamme koko Dabieron perheen voimin, oli luvassa kauan puhuttu ''Turkey Bowl'', joka on suvun oma pieni jenkki-futis-peli. Ihan leikki mielellä sitä sitten pelattiin normaalia lämpimämpänä päivänä, voitko kuvitella marraskuun loppupuolella 18°C? No kuitenkin jalkapallo pelin päätyttyä tasapeliin olikin jo kiitospäivä aterian paikka. Tarjolla oli: kalkkunaa, perunamuussia, jotain ihmeen makea peruna-vaahtokarkki sörsseliä, kaikenlaisia vihanneksia, useita piiraita; kuten kurpitsa- omena- ja metsästäjän piirasta.
Ruokailun päätyttyä pelattiin erästä lautapeliä, jonka pelaajamäärää ei ole rajattu ja kaikki pääsivät osallistumaan. Tavoitteena oli kirjoittaa annetulle sanalle jokin keksitty tarkoitus ja saada muut uskomaan, että se tarkoittaa oikeasti sitä. Ihan oli hupaisaa touhua sekin kun kaikenlaisia sekopäisiä selityksiä syntyi.
Seuraavana päivänä oli tämän pojan aika muuttaa seuraavaan perheeseen. Seuraava perhe oli jo entuudestaan tuttu Carl Hill, joka on tämän Rotary-piirin puheenjohta. Laukut oli jo pakattu edellisinä iltoina ja päivä kului odotellessa uuden ''isän'' saapumista noutamaan minua. Nykyinen osoite on 205 Vanessa Drive Bellefonte PA 16823 USA.
Heti ensimmäisenä iltana menimme Pennsylvania State Universityn eli Penn Staten, koripallo ottelua katsomaan, ei ollut ensimmäinen kerta, kun Carlin kanssa mentiin koripalloa katsomaan, eikä suinkaan viimeinen, koska hänellä on kausiliput.
Seuraavana iltana oli vuorossa Penn State vastaan Wisconsin University jalkopallo peli (jenkki-futista tietenkin). Komea ottelu, joka päättyi yliajalla Penn Staten voittoon maalipotkun voimin (jos et saa selkoa, siitä mitä edellä mainittu meinaa, niin se on voi voi).
Sitten loput kiitospäivä lomasta eli maanantai ja tiistai sujuivatkin mallikkaasti totutellen uuteen kotiin ja hiljaisempaan elämään, kun on vain yksi henkilö, jonka kanssa asua eikä kolmesta-viiteen. No sitten koitti ikävä hetki, jolloin Carl kertoi minulle, että minun on mentävä kouluun aamu bussilla, joka tuottaa vielä lisää hankaluuksia jo entuudestaan ikävällä koulu-päivälle. Bussi saapuu pysäkille kello 6.55 aamulla ja on perillä kello 7.05. Koulu alkaa kello 8.00, joten koulupäivään on näin lisätty kätevästi yksi tunti lisää. Nyt minulla on siis 9 tuntia koulua viitenä päivänä viikossa, joka onkin oikein hupaisaa ottaen huomioon sen, kuinka minä en saa Suomen kouluun minkäänlaista hyvitystä tästä koko koulunkäynnistä täällä ja olen käynyt jo useimmat asiat läpi Suomessa, mitä täällä käydään. Joten tiivistettynä: EI KIVA!
Sitten vielä viime viikonloppu (30.11-2.12) menimme Lock Haveniin, jossa suoritimme Rotary toimintaa. Perjantaina vain kokoonnuimme paikallisen hotellin kokoushuoneeseen ja kävimme läpi tulevia tapahtumia ja, joitain sääntöjä, joita on ilmeisesti aina hyvä kerrata. Sitten meidät tulivat noutamaan väliaikais isännät, jotka majoittivat meidät viikonlopun ajaksi. Perhe, johon minä ja turkkilainen Hayrullah Pelit tulimme sijoitetuksi oli todella mukava ja rennon oloinen perhe. Illalla minä vain selitin heille miten Suomessa asiat toimii ja Hayrullah kummallisena heppuna meni jo kello 9.30 nukkumaan. Aamulla kokoonnuimme uudelleen hotellilla, josta menimme Piper lentokone museoon. Saimme opastetun kierroksen, joka ei kuitenkaan ollut mistään kaikkein jännimmästä päästä. Aika tuntui matelevan ja edes ryhmän vanhimmat jäsenet (jossain 70v. laitumilla) eivät kestäneet kierroksen jännitystä.
Tämän jälkeen menimme syömään läheiseen paikkaan. Tarjolla oli Amerikan herkkua eli hot dogeja ja hampurilaisia majoneesin kera. Kun ruokailu oli ohitse oli vielä aikaa hukattavana, joten emme siirtyneet ihan äkkiä pois tästä meille yksin varatusta ruokapaikasta, ja päätimme tappaa aikaa pelaamalla erästä vallan mielekästä peliä. Peli toimii siten, että otetaan kertakäyttö sokeri pusseja ja täytetään yksi niistä suolalla. Kaikki kaatavat pussinsa sitten kerralla suuhunsa ja se onneton yksilö, joka saa suolapussin kyllä sitten ilmaisee sen saaneensa.
Ruokailun jälkeen siirryimme YMCA:lle, jossa oli jokin joulukuun kunniaksi järjestetty ilmaiset tunnit hetki. Suoritimme sitten jonkin verran uintia ja muuta mukavaa liikunnallista hupia.
YMCA:lta siirryttiin sitten takaisin sille samaiselle hotellille, jolla jo aiemmin oltiin ja sieltä käsin siirryimme omien maiden lippujen kanssa kokoontumis paikalle paraatia varten, jossa olimme osallisina. 20 maan liput liehuivat uljaasti joulumusiikin soidessa.
Paraatin jälkeen menimme sitten syömään Arby's nimiseen pikaruoka paikkaan, jonka jälkeen siirryiimme naapurissa sijaitsevalle keilaradalle keilaamaan. Kaikenkaikkiaan hauska ilta.
Sunnuntaina oli aikainen herätys, koska päivän ohjelmassa oli pitää esitelmiä Rotary-piirin amerikkalaisille oppilaille, jotka hakivat vaihtoon. Esitelmien tarkoitus oli ns. myydä omaa maatansa näille oppilaille, jotta he valitsisivat vaihtokohteekseen juuri sinun maasi.
No omalta osaltani voin sanoa erittäin onnistuneesti suoriuduin tästä tehtävästä. Kaksitoista oppilasta kolmestakymmenestä oli laittanut Suomen yhdeksi vaihto-ehdoksi vaihto-kohteekseen, mutta vain viisi pääsee Suomeen vaihtoon. Tämä touhu kesti koko päivän ja saman esityksen sai tehdä kolmekymmentä kertaa yhteen putkeen, mikä on paljon helpommin sanottu kuin tehty.
Ja koska tänään on itsenäisyys-päivä Carl on minun ollessani koulussa teetättänyt vallan kauniin kakun.
Ja sitten ollaankin jo saavuttu nykyhetkeen. Hauskaa on täällä Yhdysvalloissa ollut, ja varmasti tulee myös jatkossa olemaan, mutta olen oppinut arvostamaan Suomea aivan uudella tavalla.
tiistai 30. lokakuuta 2012
Sandy-myrsky päivitys
Heipparallaa!
Tämä merkintä on ihan vain kertoakseen, ettei täällä keskus-Pannsylvaniassa ole sadetta suurempaa
myrskyilyä. Koulut on kuitenkin ollut suljettuna eilen ja tänään (maanantai ja tiistai). Tuultakin on, mutta ei se ole tarpeeksi kovaa tehdäkseen tuhoja täällä.
Joten ei ole tarvetta olla huolissaan.
Tämä merkintä on ihan vain kertoakseen, ettei täällä keskus-Pannsylvaniassa ole sadetta suurempaa
myrskyilyä. Koulut on kuitenkin ollut suljettuna eilen ja tänään (maanantai ja tiistai). Tuultakin on, mutta ei se ole tarpeeksi kovaa tehdäkseen tuhoja täällä.
Joten ei ole tarvetta olla huolissaan.
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Kierroksilla
No mitenkäs sitten se elämä täällä Amerikassa on sujunut? Kuuluu kysymys aina, kun jonkun suomalaisen kanssa keskustelee.
Koulu sujuu ihan mallikkaasti matematiikkaa lukuun ottamatta. Välillä alkaa kuitenkin iskeä ikävä väsymys, kun koulussa on viikkotunteja runsaat 47, kun Suomessa olii parhaillaan sellaiset 33. Mielellään olisin itsekkin viettänyt viime viikolla syyslomaa, kuten ahkerat suomen oppilaat.
No, toissa viikonloppuna kävimme katsomassa Jasonia, joka on ''isäni'' veljenpoika. Hän asuu Virginiassa yksin omakotitalossa. Myöskin ''siskoni'' Rachel tuli käymään siellä, ja häntä en ollut edes tavannut aiemmin, koska hän asuu Pohjois-Carolinassa, joka on yhdeksän ajotunnin päässä. Sitten poikkesimme Washington D.C:ssä Lauantaina. Kävimme läpi kaikki nähtävyydet.
Tälläinen kiertely on oikein hupaisaa ja kaikenlaista tulle nähtyä ja opittua. Tässä vielä blogin yksinoikeudella video presidentti Barack Obaman saattueesta, jonka satuin saamaan nauhalle.
Sitten sieltä palattuamme menimme takaisin Jasonille ja söimme illalliseksi strombolia. Likosimme pienen tovin hänen poreammeessaan, ja sitten pelasimme hänen lukuisia lautapelejään, joita hänellä on yli 60. Kaikenkaikkiaan todella mukava viikonloppu.
Seuraavana viikonloppuna Jason puolestaan tuli tänne Pennsylvaniaan käymään. Hän vietti täällä meillä perjantai-lauantai välisen yön ja hän toi mukanaan lautapelejä. Erityisen hieno oli hänen itse tekemänsä Godzilla lautapeli, jossa oli ihan oikean tyylisen lautapelin komponentteja, kuten ihan aidon tapainen pelilauta, vino pino erilaisia kortteja, joissa oli molemmilla puolilla kuvia, kuten oikeissa korteissa, peliin kuuluvaa rahaa Monopoly tyyliin, mutta Godzillan kuvalla varustettuna, puusta tehtyjä rakennuksia, todella perusteellisesti kirjoitettu ohjekirja, sekä tietysti Godzilla figuuri, jota hän ei kyllä ollut valitettavasti tehnyt itse vaan oli ostanut joskus vuonna papu ja muussi. Peli itse oli todella hauska ja vielä paremmaksi sen teki Godzilla tunnusmusiikki, jonka laitoimme soimaan taustalle. Koko höskää hän on rakennellut vuodesta 2007 ja nyt se sitten oli valmistunut.
Koulu sujuu ihan mallikkaasti matematiikkaa lukuun ottamatta. Välillä alkaa kuitenkin iskeä ikävä väsymys, kun koulussa on viikkotunteja runsaat 47, kun Suomessa olii parhaillaan sellaiset 33. Mielellään olisin itsekkin viettänyt viime viikolla syyslomaa, kuten ahkerat suomen oppilaat.
No, toissa viikonloppuna kävimme katsomassa Jasonia, joka on ''isäni'' veljenpoika. Hän asuu Virginiassa yksin omakotitalossa. Myöskin ''siskoni'' Rachel tuli käymään siellä, ja häntä en ollut edes tavannut aiemmin, koska hän asuu Pohjois-Carolinassa, joka on yhdeksän ajotunnin päässä. Sitten poikkesimme Washington D.C:ssä Lauantaina. Kävimme läpi kaikki nähtävyydet.
 |
| Washington monument |
 |
| The reflecting pool |
 |
| Valkoinen talo |
 |
| Rakennus, jossa Lincoln monument sijaitsee |
 |
| Lincoln monument |
 |
| Capitol building |
Tälläinen kiertely on oikein hupaisaa ja kaikenlaista tulle nähtyä ja opittua. Tässä vielä blogin yksinoikeudella video presidentti Barack Obaman saattueesta, jonka satuin saamaan nauhalle.
Sitten sieltä palattuamme menimme takaisin Jasonille ja söimme illalliseksi strombolia. Likosimme pienen tovin hänen poreammeessaan, ja sitten pelasimme hänen lukuisia lautapelejään, joita hänellä on yli 60. Kaikenkaikkiaan todella mukava viikonloppu.
Seuraavana viikonloppuna Jason puolestaan tuli tänne Pennsylvaniaan käymään. Hän vietti täällä meillä perjantai-lauantai välisen yön ja hän toi mukanaan lautapelejä. Erityisen hieno oli hänen itse tekemänsä Godzilla lautapeli, jossa oli ihan oikean tyylisen lautapelin komponentteja, kuten ihan aidon tapainen pelilauta, vino pino erilaisia kortteja, joissa oli molemmilla puolilla kuvia, kuten oikeissa korteissa, peliin kuuluvaa rahaa Monopoly tyyliin, mutta Godzillan kuvalla varustettuna, puusta tehtyjä rakennuksia, todella perusteellisesti kirjoitettu ohjekirja, sekä tietysti Godzilla figuuri, jota hän ei kyllä ollut valitettavasti tehnyt itse vaan oli ostanut joskus vuonna papu ja muussi. Peli itse oli todella hauska ja vielä paremmaksi sen teki Godzilla tunnusmusiikki, jonka laitoimme soimaan taustalle. Koko höskää hän on rakennellut vuodesta 2007 ja nyt se sitten oli valmistunut.
Lauantai aamuna Jason sitten lähti kavereita tapaamaan, jonka takia hän alunperinkin tuli Pennsylvaniaan. Sen jälkeen viikonloppu jatkui tavallisissa merkeissä, eli satunnaisia kotiaskareita tehdessä ja takapiha jenkki futista pelaillen.
Nyt olen saanut aikaiseksi, sen minkä olisi pitänyt jo kauan kauan aikaa sitten tehdä, eli sain katsottua kaikki tähtien sota elokuvat. Ihan viihtyisiähän ne olivatkin toisin, kuin aiemmat luuloni niistä totesivat.
Nyt olen saanut aikaiseksi, sen minkä olisi pitänyt jo kauan kauan aikaa sitten tehdä, eli sain katsottua kaikki tähtien sota elokuvat. Ihan viihtyisiähän ne olivatkin toisin, kuin aiemmat luuloni niistä totesivat.
torstai 4. lokakuuta 2012
Koulu on tylsää ja muuten ois kivaa (2/2)
Sitten sunnuntaina tultiin kaikki taas, sille samaiselle kirkolle, jossa koko viikonloppu oltiin vietetty, ja valmistauduttiin laulamaan kauniisti seurakunnalle kirkon oman kuoron kanssa. Tähän lauluun osallistui kaikki vaihto-oppilaat ja Rotex:it (aiempina vuosina vaihto-oppilaana ollut henkilö). Se meni ihan hienosti. Laulun jälkeen suoritettiin tuiki tavallinen messu, ja noin puolessa välissä tätä toimitusta, menivät kaikki oppilaat opettamaan kirkkoon kuuluville lapsukaisille, omalla kielellään lauseen ''Jumala rakastaa sinua''. Hauska juttu joka tapahtui tätä tehdessä oli kun Taiwanista kotoisin oleva Chang Chen-Han (myöskin Andy:nä tunnettu) oli nukahtanut, sillä välin kun pastori saarnasi, ja oli ihan ulapalla siitä mitä oli tapahtumassa, kun häntä kutsuttiin lavalle.
Marian luona käynnin jälkeen menimme Lincoln Caverns nimiseen paikkaan, jossa Carl hoiti jotain bisneksiä omistajan kanssa ja minä pääsin kierrokselle luolastoihin.
Mutta kuten arvata saattaa Suomalainen, Japanilainen, Korealainen, Thaimaalainen ja Taiwanilainen tapa sanoa moinen lause on kenties turhan hankala 5-vuotiaille, mutta jostain syystä muut kielet tuntuivat onnistuvan.
Opetuksen jälkeen oli kirkko tapahtuma ohitse ja me valmistauduimme menemään lounaalle paikalliseen, sanoisiko sitä nyt kokous-tila rakennukseen, jossa kaikkien oppilaiden ohjaajat olivat odottamassa. Siellä sitten syötiin ja esiteltiin itsemme vielä toiseen otteeseen. Otettiin kuvia ja juteltiin vielä hieman ennen kuin tiemme erkanivat toistaiseksi.
Unohdimpa tuossa edellisessä blogilisäyksessä mainita ostaneeni älypuhelimen ja rajatonta puheaikaa ja dataa puoleksi vuodeksi. Ei ole iPhone, kun ne vaativat kahden vuoden sopimusta, eikä huvita maksaa sitten $80 kuussa vuoden ajan sellaisesta, jota en voi edes sitten kotona käyttää.
Sitten koitti koulu-viikko, josta ei paljoa muuta voi kertoa kuin, että mitä eroja löytyy suomalaisesta ja amerikkalaisesta koulusta.
- Amerikkalainen koulu on huomattavasti suurempi
- Välitunteja ei ole olleenkaan, vaan tuntien välissä on aina 2-3 minuuttia aikaa käydä kaapilla hakemassa kirjat ja siirtyä seuraavaan luokkaan
- Tunnit ovat 43-minuuttia pitkiä
- Joka tunnin alussa tehdään ''Bell Ringer'' kysymys, jotka sitten kerätään ja ne muodostavat ison osan arvosanasta
- Arvosanat on PALJON helpompaa saada pysymään hyvinä, koska suurin osa numerosta koostuu läksyistä ja paikalla olosta, kokeen arvosanan sijasta
- Opettajia puhutellaan sanomalla herra/rouva -sukunimi-
- Jaksoja on neljä ja ne ovat 9-viikkoa pitkiä (Suomessa niitä on viisi ja ne ovat 8-viikkoa (jos oikein muistan))
- Lounas pitää joko pakata kotoa, tai ostaa koulusta hintaan $2.90. kuukaudessa se tekee vajaat $90, joten ei kovin kannattavaa
- Lounaaksi voi valita, joko päivän erikoisen (tavan ruokaa), salaatin tai pitsaa
- Liikunta tunnilla tehdään AINA ensin lämmittelyä ja venytyksiä, jonka jälkeen voi valita kolmesta vaihtoehdosta mitä haluaa tehdä
- Tyttöjen ja poikien liikunta on AINA samassa ryhmässä
Koulu viikon kukistettuani koitti viikonloppu. Menin Carl Hillin luokse asumaan viikonlopun ajaksi, koska menimme hänen, sekä sveitsiläisen Marcon (sama henkilö, jonka kanssa menin katootti ajelulle, jännää miten ne kaksi oppilasta, jotka eivät kuunnelleet hänen antamiaan ohjeita pääsivät hänen rahoittamalleen retkelle (liput olivat $70)) kanssa katsomaan Penn State vastaan Navy Academy jenkki futis ottelua ihan stadionille asti. Peli päättyi 34-7 Penn Staten voittoon, ja tunnelma oli hieno.
Pelin jälkeen veimme Marcon kotiin, ja suuntasimme itse Carlin talolle. Seuraavana päivänä menin hänen kanssaan kirkkoon ja sen jälkeen menimme Chilestä tulleen Maria Paz:in luo (sama tyttö, joka sai osuman päähänsä siellä rullaluistellessa) täyttämään Carlin tarvitsemia tarvitsemia papereita.
Marialla on oikein mukava Host-perhe ja söimme heidän kanssaan lounasta, joka oli lasagnea ja omena nyyttejä.
Marian luona käynnin jälkeen menimme Lincoln Caverns nimiseen paikkaan, jossa Carl hoiti jotain bisneksiä omistajan kanssa ja minä pääsin kierrokselle luolastoihin.
Sen jälkeen suunatsimmekin jo takaisin kohti Bellefontea ja Carl toi minut kotiin, ja näillä kohdin aloin todeta, ettei ole turhan hyvä olo.
Seuraavat kaksi päivää vietinkin sitten kuumeessa kotona.
Näiden tapahtumien jälkeen ei ole paljoa muuta käynyt. Koulussa käydään ja loput aikaa puuhastelen kotona. Kovasti yritän saada joitakin koulu kavereita tekemään jotakin koulun ulkopuolella, mutta kukaan ei oikein lämpene tälle ajatukselle. Asiaa ei helpota ollenkaan se, että asun kaupungin ulkopuolella.
Toivotaan, että joku suostuu tekemään jotain lähiaikoina.
Ihan muuten vaan tässä vielä, että olkaa yhteyksissä, joko Facebookissa kun sellainen tuli tehtyä, älypuhelimen rajattoman datan osittaisesta vaikutuksesta (pitäähän sitä nettiä sitten jotenkin käyttää, kun kerran siitä on kova raha maksettu). Ja se toimii myös kätevänä tapana opetella täkäläisten ihmisten nimiä, kun niitä ihmisiä on kuitenkin sadoittain, jotka tulevat satunnaisesti höpöttelemään.
Tai sitten Skypessä, jossa olen arkena kello 11 maissa Suomen aikaan, ja lauantaisin 5-8 Suomen aikaan, Sunnuntaisin olen satunnaisesti 6-11 välillä Suomen aikaan.
Vielä sen verran, että kommentit tänne blogiin ovat mukavia yllätyksiä ja ne saavat hymyä naamaan. :)
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Kun koulu on tylsää, ja muuten ois kivaa! (1/2)
No niin. Asiat ovat aivan kuten otsikko kertoo. Kahdessa viikossa on tapahtunut kaikenlaista.
Koulu viikolla (3.9-7.9) ei paljoakaan tapahtunut lukuunottamatta sitä, että lopetin koko valtio-opin ja otin tilalle keramiikka kurssin. Eli savipyttyjä vääntämään.
Sitten sinä viikonloppuna oli Rotary orientaatio. Siihen osallistui kaikki 21 tähän Rotary-piiriin kuuluvat Inbound-oppilaat (inbound-oppilas on maahan tullut oppilas).
Siellä sitten oltiin aamusta iltaan, ja illalla sitten mentiin johonkin host-perheeseen, joka sattui asumaan lähellä (osa perheistä, joissa vaihto-oppilaat asuvat oikeasti on Länsi-Virginiassa asti (5 tunnin ajomatka). Meille tuli asumaan Christian niminen poika Perusta. Hänen kanssaan pelasimme eräänlaista kortti peliä, jossa pyrittiin saamaan lusikka käteen ennen muita pelaajia. Minä hävisin siinä pelissä ruhtinaalisesti, ja voin todeta ettei se olisi sopiva peli meidän perheelle Suomessa.
Perjantai-ilta meni kuitenkin siellä ihan hienosti ja kaikki alkoivat tutustua toisiinsa ja ilmassa leijui yhteenkuuluvuuden tunne, kun ympäri maailmaa tulleet ihmiset kokoontuivat samoihin tiloihin kertomaan omista kokemuksistaan.
Mutta siellä missä hyvää, siellä myös pahaa. Yön aikana talo, jossa kaksi oppilasta oli yöpymässä paloi aivan kokonaan. Kaikki selvisivät hengissä, mutta perhe menetti kotinsa ja toinen siellä yöpyneistä tytöistä menetti kaikki hänellä mukana olleet tavarat.
Seuraavana päivänä oli ohjelmassa järvellä oloa eli uimista ja kanooteilla soutelua. Tämä olisi ollut homman nimi kaikille, mutta kuten yleensä on tapana, kun jotakin yrittää tehdä siellä satoi taivaan täydeltä. Minua ja paria muuta se ei haitannut. Menimme uimaan ja vesi oli lämpimämpää kuin ilma sinä päivänä. Myöhemmin minä ja Marco, joka on kotoisin Sveitsistä, menimme kanootilla soutelemaan ja meillä oli eräänlainen ongelma kuunnella ohjeita, jotka herra Hill antoi (Carl Hill on Rotary-piirin puheenjohtaja). Ohjeet olivat: älkää menkö kanooteilla kauan ja muistakaa ottaa pelastusliivit mukaan. No, siinä kanoottia vesille työntäessä huutivat he sieltä rannasta, että missäs ne liivit on? Sitten me otimme ne liivit ja menimme vastarannalle asti. Ihan hienosti meni se suoritus sinne asti, mutta takaisin tullessa kanootti keinahti ympäri keskellä järveä. Oli kova tuuli ja kanootti meni omia menojaan ja minä sitten kroolasin sen kiinni. Siinä projektissa meni jokunen 5-minuuttia. Sitten kun vene oli saatu kiinni samoihin aikoihin tuli rannasta Mark Whitfield (Rotary Inbound koordinaattori) hänen moottoriveneellään meitä pelastamaan. Rantauduttuamme Carl esitti olevansa vihainen, vaikkei hän oikeasti ollutkaan.
Sieltä sitten menimme syömään en muista minne, mutta hyvää oli. Kakkua oli tarjolla ja yritin sivistää näitä hulluja amerikkalaisia ja kerroin, että kakkua syödään lusikalla. Syötyämme menimme
kirkolle, jossa koko viikonlopun keskipiste oli. Vietimme siellä pari tuntia koripalloa pelaten ja muuten vain peukaloita pyöritellen. Sen jälkeen menimme rullaluistelu radalle. Itse en ollut kovinkaan innostunut kyseisestä suunta valinnasta, mutta en antanut sen näkyä. Omaksi onnekseni en ollut kuitenkaan huonoin luistelija porukassa, sillä väkeä oli kuitenkin Etelä-Amerikasta ja Aasiasta. Muut Eurooppalaiset tuntuivat kuitenkin tuntevan homman nimen.
Se touhu meni hienosti siihen asti kunnes Maria Chilestä kaatui ja sai iskun päähänsä, ja vietti kolme päivää sairaalassa. Mikään ei oikein onnistu ongelmitta, alkaa tuntua siltä.
Koulu viikolla (3.9-7.9) ei paljoakaan tapahtunut lukuunottamatta sitä, että lopetin koko valtio-opin ja otin tilalle keramiikka kurssin. Eli savipyttyjä vääntämään.
Sitten sinä viikonloppuna oli Rotary orientaatio. Siihen osallistui kaikki 21 tähän Rotary-piiriin kuuluvat Inbound-oppilaat (inbound-oppilas on maahan tullut oppilas).
Siellä sitten oltiin aamusta iltaan, ja illalla sitten mentiin johonkin host-perheeseen, joka sattui asumaan lähellä (osa perheistä, joissa vaihto-oppilaat asuvat oikeasti on Länsi-Virginiassa asti (5 tunnin ajomatka). Meille tuli asumaan Christian niminen poika Perusta. Hänen kanssaan pelasimme eräänlaista kortti peliä, jossa pyrittiin saamaan lusikka käteen ennen muita pelaajia. Minä hävisin siinä pelissä ruhtinaalisesti, ja voin todeta ettei se olisi sopiva peli meidän perheelle Suomessa.
Perjantai-ilta meni kuitenkin siellä ihan hienosti ja kaikki alkoivat tutustua toisiinsa ja ilmassa leijui yhteenkuuluvuuden tunne, kun ympäri maailmaa tulleet ihmiset kokoontuivat samoihin tiloihin kertomaan omista kokemuksistaan.
Mutta siellä missä hyvää, siellä myös pahaa. Yön aikana talo, jossa kaksi oppilasta oli yöpymässä paloi aivan kokonaan. Kaikki selvisivät hengissä, mutta perhe menetti kotinsa ja toinen siellä yöpyneistä tytöistä menetti kaikki hänellä mukana olleet tavarat.
Seuraavana päivänä oli ohjelmassa järvellä oloa eli uimista ja kanooteilla soutelua. Tämä olisi ollut homman nimi kaikille, mutta kuten yleensä on tapana, kun jotakin yrittää tehdä siellä satoi taivaan täydeltä. Minua ja paria muuta se ei haitannut. Menimme uimaan ja vesi oli lämpimämpää kuin ilma sinä päivänä. Myöhemmin minä ja Marco, joka on kotoisin Sveitsistä, menimme kanootilla soutelemaan ja meillä oli eräänlainen ongelma kuunnella ohjeita, jotka herra Hill antoi (Carl Hill on Rotary-piirin puheenjohtaja). Ohjeet olivat: älkää menkö kanooteilla kauan ja muistakaa ottaa pelastusliivit mukaan. No, siinä kanoottia vesille työntäessä huutivat he sieltä rannasta, että missäs ne liivit on? Sitten me otimme ne liivit ja menimme vastarannalle asti. Ihan hienosti meni se suoritus sinne asti, mutta takaisin tullessa kanootti keinahti ympäri keskellä järveä. Oli kova tuuli ja kanootti meni omia menojaan ja minä sitten kroolasin sen kiinni. Siinä projektissa meni jokunen 5-minuuttia. Sitten kun vene oli saatu kiinni samoihin aikoihin tuli rannasta Mark Whitfield (Rotary Inbound koordinaattori) hänen moottoriveneellään meitä pelastamaan. Rantauduttuamme Carl esitti olevansa vihainen, vaikkei hän oikeasti ollutkaan.
Sieltä sitten menimme syömään en muista minne, mutta hyvää oli. Kakkua oli tarjolla ja yritin sivistää näitä hulluja amerikkalaisia ja kerroin, että kakkua syödään lusikalla. Syötyämme menimme
kirkolle, jossa koko viikonlopun keskipiste oli. Vietimme siellä pari tuntia koripalloa pelaten ja muuten vain peukaloita pyöritellen. Sen jälkeen menimme rullaluistelu radalle. Itse en ollut kovinkaan innostunut kyseisestä suunta valinnasta, mutta en antanut sen näkyä. Omaksi onnekseni en ollut kuitenkaan huonoin luistelija porukassa, sillä väkeä oli kuitenkin Etelä-Amerikasta ja Aasiasta. Muut Eurooppalaiset tuntuivat kuitenkin tuntevan homman nimen.
Se touhu meni hienosti siihen asti kunnes Maria Chilestä kaatui ja sai iskun päähänsä, ja vietti kolme päivää sairaalassa. Mikään ei oikein onnistu ongelmitta, alkaa tuntua siltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)